Yksi kuluvan kauden aiheista jääkiekkokeskustelussa on ollut laskevat maalimäärät. Keinoja tilanteen korjaamiseen on kysytty niin pelaajilta kuin liigapomoiltakin. Ehdotuksia on tullut laidasta laitaan, aina maalivahtien varusteiden pienetämisestä sääntömuutoksiin ja maalien suurentamiseen.

Mikäs siinä, keskustellaan vaan. Maalimäärät tosin eivät ole laskeneet NHL:ssä sitten 90-luvun lopun. Kotimaisessa Liigassa määrät ovat pysyneet samana vuosituhannen vaihteen jälkeen.

NHL:n maalimäärät, keskimääräisesti, ovat toki tulleet alas 80-luvun lukemista. Yli 7 maalin keskiarvo on, kaikilla mittareilla, huikea maalimäärä. Mutta edelleen joukkueet tekevät yli 5 maalia per peli. Yhdelläkään kaudella pelikohtainen maalikeskiarvo ei ole alittanut 5 maalin rajaa.

Onko kotimaisessa Liigassa sitten asiat eri tavalla? Jos NHL:n 5+ maalia per peli antaa aihetta huoleen (eivät anna), miten Liigan maalimäärät ovat kehittyneet viime vuosina?

Liigan maalimäärissä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta sitten 2000-2001 kauden. Vaikka viimeiset kaksi vuotta keskiarvo on ollut hiuksen hienosti alle viiden maalin per peli, ero 2001-2012 kausien keskiarvon ja viimeisen kahden vuoden välillä on alle puoli maalia. Jos 2001-2012 maaleja tehtiin keskimäärin 5,436 per ottelu, ja kahden viime kauden aikana 4,969 maalia ottelua kohti, on vaikea nähdä suurta paniikin aihetta maalimäärien kehityksessä.

Toki Liigassa, niinkuin NHL:ssäkin, on pitkällä aikavälillä tultu alaspäin ottelukohtaisessa maalikeskiarvossa. Mutta samaan hengenvetoon voi kysyä, mikä on tarpeeksi korkea maalimäärä. Ja onko runsasmaalinen ottelu parempi kuin vähämaalinen? Miksi seitsemän maalia on parempi kuin viisi?

Ehkä ongelma ei ole maalien määrän mitenkään merkittävä laskeminen. Kenties ongelma on, että NHL:n, ja Liigan, ajatusmaailma on muotoa “enempi on parempi”. Kuten niin monesti nykyään, tuntuu määrä olevan laatua tärkeämpää.